Kesä 2010

Loppukevät meni yhdessä hujauksessa. Lunta oli talvella paljon, mutta ne suli nopeasti. Vaikka mä tykkäsin lumessa hyppimisestä ja lumipallojen kiinniottamisesta, oli kesäaikakin aika mukavaa. On ihana loikkia kivien ja oksien yli metsässä. Kovempaakin pääsee, kun ei ole lunta. Välillä oli tosin liian kuuma, mutta mä kävinkin silloin järvessä uimassa. Onneksi sellainen on tässä lähellä.

Kesäkuu aloitettiin Helsinki-vierailulla. Oli se aika seikkailu. Ajelin eka kertaa hissillä, bussilla ja metrolla. Kyllä mä pärjäsin hienosti. Ulkoilukin oli erilaista kuin kotona. Vapaana ei saanut olla kuin koirapuistossa. Ja sitä hajujen määrää! Koiria kulkee niillä kaduilla huomattavasti enemmän kuin meillä täällä. Se oli siistiä, mutta yäk, mille järvi maistui. Vesi oli suolaista, eikä sitä voinut juoda.




Ennen juhannusta kävimme isännän ja emännän kanssa minilomalla Viitasaarella. Se oli enemmän mun mieleinen paikka. Siellä sai juoksennella pihalla vapaana.



Kesä oli mukavan, ja välillä tukahduttavan, lämmin. Me mökkeilimme Eurassa,...


veneilimme Päijänteellä...


ja missä vaan olimme, niin joka päivä uimme.

Mukavinta kesässä oli se, että näki tuttuja ihmisiä ja koiria. Ihmiset olivat iloisia ja kiireettömiä. Teimme yhdessä kaikkea kivaa. Nyt onkin syksy alkanut, mutta siitä kerronkin myöhemmin. Toivottavasti pääsen pian koneelle, eikä tule näin pitkää taukoa kirjoittamisessa.



Tässä vielä filmin pätkä siitä, mitä me Fannin kanssa yleensä teemme, kun olemme yhdessä. Voi, kun tuli ikävä Fannia...

Helmikuun loppu

Hui, hai! Kaksi kuukautta on mennyt ihan hujauksessa! Jouluna oltiin siis mummulla ja sai taas peuhata Fannin kanssa. Iiristäkin näin ja se oli kiva. Iiris tykkäsi kovasti leikkiä myös Fannin kanssa ja se minua välillä harmitti.





Uutena vuotena oltiin kotona. Ei minua se rakettien paukuttelu häirinnyt. Mutta ei ollut kivaa olla ulkona, kun kaikki katseli vain raketteja, eikä leikkinyt minun kanssa. Menin sisälle.

Tässä on ehtinyt jo olemaan kahdet appekerhon tapaamiset. Tammikuussa olimme jossain pohjois-Jyväskylän metsässä. Siellä oli kivat metsäpolut. Vähän ikävä maku jäi reissusta, kun pojat otteli niin, että veri hangelle roiskui. Tunnustetaan, että minäkin vähän kokeilin Mantaa, mutta sain vain häneltä opetuksen, ettei kimppuun kannata käydä. Taidanpa pitää hänet jatkossa ihan rauhassa.




Viime kerralla olimme eräässä agilityhallissa. Se oli kivaa touhua! Ensin piti odottaa hihnassa, mutta sitten tuli mun vuoro. Mä sain hyppiä esteistä, kulkea puomilla, keinussa ja A-esteessä! Kaikkein hauskinta oli mennä putkesta, kun aina toisessa päässä odotti nakinpala. Vaikeinta oli odottaa paikoillaan käskyä, koska saa lähteä. Se oli erityisen hauska kerta. Vähän jäi harmittamaan, kun Edi oli minulle jostain vihainen. Olisi kiva päästä taas veikan kanssa leikkimään.




Samana viikonloppuna kävimme kävelemässä Rutalahden Koskikaran kierroksella. Kiva, että pääsee välillä uusiin hajuihin ja maisemiin. Jännittäviin paikkoihin välillä minua vievät. Ja lumi on ihanaa! Mä tykkään hyppiä umpihangessa ja kaikkein kivoin leikki on, että mulle heitellään lumipaakkuja ja mä menen niitä hangesta metsästämään. Mä voisin jatkaa sitä vaikka kuinka kauan, mutta emäntä aina sanoo, että nyt riittää ja pitää mennä eteenpäin.



Mä olen käynyt kerran viikossa siellä tottelevaisuuskoulutuksessa emännän kanssa. Mä en vaan millään malttais keskittyä, kun siellä on muita kavereita ja paljon uusia hajuja. Olen niin energiaakin täynnä, kun olen odottanut työpäivän päättymistä. Täytyy minun nyt jaksaa ja auttaa emäntää oppimaan siellä.