keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Hyvää Joulua!

Isäntäväki on ollut viime aikoina tosi kiireisiä. Päivisin niitä ei ole kotona näkynyt. Huokailtiin vaan Fannin kanssa ja sitten Fannikin lähti. Hän lähti sunnuntaina. Ikävä jäi, mutta toisaalta nyt mä saan kaiken huomion, eikä tarvitse syömisen kanssa niin kiirettä pitää. Luitakin saan syödä kaikessa rauhassa.

Mukavaa, kun ei tarvitse niitä housuja pitää enää. Jotenkin ne tuntui hyvältäkin, mutta on jotenkin vapaampi olo ilman niitä. Ja muutenkin olo on pirteämpi. Varmaan johtuu siitä, kun on niin paljon lunta! Ihanaa ja lisää tulee!

Tänään täällä on ollut jotenkin outo tunnelma. Jotain on tekeillä, mutta mä en tiedä mitä. Kovasti touhuavat kaikkea. Kun tytöt oli jossain, niin aikuiset askartelivat papereiden ja nauhojen kanssa. Mä näin, että ne piilotti niillä tavaroita. Hassua touhua. Haistoin, että jotain hyvääkin taisi pakettiin mennä...

Mä haluan toivottaa oikein hyvää joulua Lululle, Edille, Iirikselle ja kaikille muille sisaruksilleni! Sekä Milli-mäyräkoiralle ja kaikille muille koirakavereille, etenkin appekerholaisillemme!

perjantai 4. joulukuuta 2009

Pallo, Fanni ja juoksut

Heipparallaa, taas on ollut tapahtumia. Aloitetaan aikajärjestyksessä.

Keskiviikkona 2.12 olin isännän kanssa takapihalla. Leikittiin pallolla. Se on sellainen kova tennispallo. Leikki loppui siihen, kun pallo osui minua silmään. Se sattui tosi paljon. Vähän aikaa mietin, että mitä tapahtui. Jonkin aikaa tuntui, että koko silmä on tulessa. Oli se niin kipeä. Siristelin sitä loppupäivän. Jännä, ettei silmän ympärys turvonnut, mutta pupilli meni pieneksi. Mä näen silmällä hyvin ja pupillikin alkaa olla jo normaali. Enää ei satukaan, vähän se tuntuu vielä oudolta.

Fanni tuli keskiviikkona ja sen emäntä lähti torstaina. On meillä ollut hauskat juoksu- ja painileikit. Nyt ei jaksa enää sisällä niin leikkiäkään. Ulos kun päästään, niin sitten me tytöt juostaan! Emäntä sanoikin, että minulla alkoi juoksut. Fanni ja Minttu, yhdessä me ollaan Fantti. Mentiin eilen emännän kanssa iltakävelylle. Huvitti, kun se piti meitä kahta koiraa hihnassa. Sovittiin Fannin kanssa, ettei kisailla eikä vedetä, ettei ole mamma pulassa. Hyvin se pärjäs. ;)

Eilen oli muuten meillä hurjasti lapsia. Meidän tyttöjen lisäksi oli yhdeksan muuta. Meidät laitettiin Fannin kanssa kodinhoitohuoneeseen, mutta päästiin haistelemaan, kun kaikki olivat tulleet. Oli niin paljon vieraita hajuja, että mun piti aika tavalla haukkua. Fanni meni innoissaan tyttöjä nuoleskelemaan ja hyppimään. Vähän taisi Fannia pelottaa, kun päästi pissat matolle. Me jouduttiin taas kodinhoitohuoneeseen. Päästiin takaisin, kun emäntä oli laittanut meille jätskipaketit nuoltaviksi. Lapsetkin saivat jotain tarjottavia, kun istuivat pöydän ääressä. Mentiin taas eristyksiin, kun ovikello alkoi soida ja lapsia haettiin kotiin.

Mulla on ollut vähän outo olo. En tiedä välillä ei oikein huvita mikään ja välillä Fannikin ärsyttää, vaikka tosi kiva, että on täällä. Välillä tekee mieli hirveästi rapsutuksia ja ärsyttää, kun Fannikin tunkee siihen. Pepussakin on outo olo. Onneksi mä sain housut jalkaan, niin ei Fanni tunge kuonoansa mun takamukseen.

maanantai 30. marraskuuta 2009

Joulukuu alkaa

Meillä oli lauantaina pikkujoulut. Sain maistaa kinkkua ja pipareita. Meillä paistettiin molempia. Nam. Meille vaihdettiin punaiset verhot ja pikku valoja on jokapuolella. Jänniä juttuja. Vielä jännempää olis se, kun joku kävi meidän terassilla, kun ihmiset oli saunassa. Mä pidin vahtia, kun kinkku oli siellä jäähtymässä. En kuitenkaan nähnyt ketään, mutta varmasti siellä oli joku. Pari pakettia oli ilmestynyt. Tytöille oli lahjat ja mä sain siankorvan! Se oli jännää se.

Sunnuntaina oli appekerhomme tapaaminen Laukaassa. Paikalla oli mun lisäksi Basso sekä Manta ja Billa. Golf-kenttä oli ihana paikka juosta! Kuvassa Bassolla on jotain asiaa.



Edellisenä viikonloppuna kävimme koko perheellä Jyväskylän Paviljongissa koiranäyttelyssä. Nyt se homma oli mulle jo tuttua. Siellä me Lulun kanssa taas pyörähdettiin kehässä. Edin kanssa ei ollut muita poikapentuja. Aika kehäkettuja jo olemme. Tämän jälkeen ei kisaillakaan enää pentusarjassa. Mä voitin tällä kertaa Lulun, mutta ei hänkään huonoja arvosteluja saanut. Saimme molemmat KP:n. Olin VSP-pentu, mutta Edi sai ROPin. Ja nyt mä sain sen pokaalin, samanlaisen kuin tytöillä! Oli muuten jännä juttu, kun me kuljettiin tiheässä ihmisvilinässä ja mua vähän jännitti se ahtaus. Sitten mä haistoin jotain tuttua ja toden totta; Tuija! Ihana oli taas haistaa pitkästä aikaa. Sen jälkeen mua ei jännittänyt enää se paikka. Tavattiin muitakin tuttuja ja olihan se aikamoinen päivä. Kivaa oli, mutta oli tosi kiva päästä kotiinkin. Näyttelystä Tuijan kertomana. Kuvassa poseerataan Edin kanssa pokaalien kera.



Tosin en mä lepäämään päässyt, kun Fanni oli ilmestynyt meille sillä aikaa. Kyllä me tytöt taas juostiin! Ei siitä meinannut loppua tulla sisälläkään. Meillä oli muutenkin aika hässäkkää, kun oli talo täynnä vieraita. Fanni muuten tulee meille taas keskiviikkona.

perjantai 20. marraskuuta 2009

Lumi tuli, lumi suli

Heippa taas täältä syksyn harmaudesta. Täällä oli kyllä välillä lunta ja se oli tosi kivaa! Nautin lumessa peuhaamisesta. Ehkä sitä tulee vielä.

Olin muuten 25.10 Lahdessa yhdessä parkkihallissa. Hassua hommaa. Käytiin siellä asti kiertämässä kehää muutaman kerran ja sitten siellä yksi nainen minua katseli ja tunnusteli. Oli siellä kyllä paljon muitakin koiria ja ihmisiä. Lulukin oli siellä. Oltiin Lulun kanssa kahdestaan kehässä. Lulu sai pokaalin, jossa luki ROP. Se oli samanlainen kuin Maijalla viikkoa aikaisemmin Kouvolassa. Minä sain ruusukkeen, jossa luki KP. Tosin Lulukin sai KP-palkinnon. Paras palkinto oli siankorvat, jotka me saimme, kun ihmiset joivat kahvia. Ennen kotiin lähtöä kävimme Lulun kanssa vielä metsässä peuhaamassa. Se oli kaikkein kivointa.



Edellisenä viikonloppuna kävi mummu ja vaari Fannin kanssa. Mä en oikein ymmärtänyt, miten Fanni oli heidän mukanaan. Mutta hienoa oli, että tuli. Kyllä meillä oli taas kivat leikit! Fannin emäntäkin tuli sunnuntaina ja he olivat meillä vielä maanantaihin. Kiva, kun saimme vielä yhden illan leikkiä.

Viime viikonloppuna meillä oli myös vieraita. Tuli paljon väkeä Helsingistä ja Keravalta. Osa oli tuttuja viime kesältä. Paria aikuista en ollut ennen haistanut. Hienointa vierailussa oli Milli-mäyräkoira! Ihana leikkikaveri! Niin pieni (piti varoa, ettei jäänyt tassun alle), mutta silti aika pippurinen leikkikaveri. Mukava uusi tuttavuus. Toivottavasti näemme pian.

Saas nähdä, mitä tänään alkava viikonloppu tuo tullessaan. Jos oikein olen ymmärtänyt ihmisten puheista, vieraita olisi taas tulossa, ehkä Fannikin.

Ollaan muuten emännän kanssa juostu ohut hihna kaulassa taas ympäri pihaa... Onkohan kehän kiertäminen parkkihallissa taas edessä lähitulevaisuudessa?

maanantai 19. lokakuuta 2009

Syysloma

Meidän koululaisilla oli viime viikon syysloma! Niinpä päivisin oli parempaa tekemistä kuin pelkkä makoilu. Lauantaina 10.10 lähdimme Euran mummulaan. Oli kiva käydä pitkästä aikaa. Harmitti vain, kun Fanni ei ollutkaan siellä. Talo tuntui hiukan tyhjältä ilman häntä. Netta-tyttö oli siellä ja Viiru-kissakin käväisi välillä. Alussa Viiru juoksi minua karkuun. Sitten se vain käveli pois, vaikka minä kuinka yritin houkutella leikkiin. Teimme pitkiä lenkkejä ja isolla pihalla sai juosta vapaana.

Maanantaina tuli Iiris kanssani leikkimään. Minä olin haljeta onnesta. Ihanaa nähdä taas pitkästä aikaa. Meillä jatkui leikit siitä, mihin ne kesällä jäi. Painileikit oli mahtavat. Välillä hiukan huilattiin. Tässäpä kuvia leikeistämme. Toivottavasti näemme taas pian!








Lähdimmekin tiistaiaamuna jo takaisin kotiin. Keskiviikkoiltana näin Edi-veikkaa. Meillä oli jälleen treffit Viitaniemen koirapuistossa. Emme tosin jääneet sinne, vaan jatkoimme matkaa läheiseen metsään ja rantaan. Meillä oli kivat painileikit. Ilta oli jo hämärtynyt, joten minulla ei ole yhtään kuvaa tapaamisestamme.

Torstai-iltana olimme koulutuskentällä. Olimme lomailemassa maanantaina, joten Irene koulutti meitä poikkeuksellisesti torstaina. Tämä kerta oli minusta mukavampi kuin aiemmat kerrat. Sain paljon enemmän tehdä itse, eikä tarvinnut istua siellä peräkontissa. Irene kehui minua, se tuntui kivalta. Hänen oma koiransa osaa aika uskomattomia juttuja.

Perjantaina ajoimme Valkealaan kasvattajieni luokse. Ja taas oli kivat painileikit. Leikimme Lulun kanssa koko illan. Perheeni lähtikin sieltä pois ja jätti minut sinne yöksi. Olivat kuulema Kouvolassa yötä, kun tytöillä oli siellä jäähallilla kisat. Tuija on kirjoittanut omassa blogissaan vierailustani. Kivaa oli, mutta kyllä minä lähdin mielelläni omaan kotiin, kun perheeni tuli lauantaina minut hakemaan. Kotiin päästyäni otin pitkät unet. (Maija tuli lauantaina omassa sarjassaan toiseksi ja sai hienon pokaalin!)

Sunnuntaina 18.10 oli appekerhomme tapaaminen. Kokoonnuimme Muuramen Riihivuoressa. Ohjelmassa oli juoksua, leikkiä ja makkaranpaistoa ja herkuttelua. Siellä ei ollut minulle ennestään tuttuja koiria. Pieni aavistus minulla kyllä oli, että olisin nähnyt Bonon joskus aikaisemmin. Lisäksemme paikalla olivat Basso ja tytöt Manta ja Billa. Pojat ottivat välillä yhteen. Se oli minusta pelottavaa. Mukava saada uusia kavereita!



tiistai 6. lokakuuta 2009

Mintun päivän kuulumiset

Tänään on mun nimpparit! Sain aamulla ison luun ja onnittelut halausten kera. Päivä meni tavalliseen tapaan maaten ja huokaillen, mutta illalla pääsin taas pitkälle metsälenkille.

Me on käyty nyt muutaman kerran harjoituskentällä oppimassa uusia asioita. Siellä on ihan kivaa, mutta tylsää, kun pitää istua niin paljon autossa. Vuorotellen meitä koiria otetaan autosta kokeilemaan, mitä emännät ovat oppineet. Meidän emäntä osaa jo hyvin sen, että jos mä istun nätisti autossa, hän avaa mulle peräluukun. Sitä hän ei ole vielä oppinut, etten mä halua mennä sinne niin pian takaisin.

Hihnassa kävelyäkin opeteltiin. Emäntä ei ole vielä tajunnut sitä, että jos mulla on kiire, mä haluan mennä vauhdilla. Voitteko kuvitella: Hän pysähtyy! Minäpä olen ovela. Ei mun tarvitse kuin katsoa häneen, niin matka jatkuu. Täytyy kulkea hissukseen, ettei hän ala pysähtymään. Ei varmaan kunto riitä vauhtiini. Jos mä kuljen ihan vierellä ja tuijotan häntä koko ajan, niin herkkupaloja tulee solkenaan. Kyllä ihmisiä on sitten helppo kouluttaa käyttäytymään haluamallani tavalla.

maanantai 28. syyskuuta 2009

Syksy etenee

Nämä arkipäivät ovat todella puuduttavia. Lapset ovat koulussa ja iltapäivällä usein harrastuksissaan. Nuo aikuiset ovat joko tietokoneen ääressä tai myös poissa. Onneksi mä pääsin nyt tähän välillä niin voin teille kuulumisia kirjoitella.

Lauantaina 5.9 oli sitten se pitkään odotettu pentutapaaminen. Oli tosi kiva nähdä taas siskoja. Kaikki tosin ei harmikseni olleet paikalla. Leikin aluksi Lulun kanssa.

Sitten kun muita alkoi tulla, tyydyin enemmänkin tarkkailijan rooliin. Olivat selvästikin nähneet tässä välillä ja mä tunsin itseni vähän ulkopuoliseksi. Mutta pääsinhän mä sitten lopulta myös leikkeihin mukaan.


Tuija-kasvattajani on omassa blogissaan kertonut myös tapaamisestamme. Leikkimisen lisäksi teimme myös kivoja harjoituksia. Saimme mm. kävellä keinulaudan päästä päähän. Yritimme mennä siihen keskenämmekin, mutta meidät komennettiin pois. Maijakin halusi pitää kiinni keinulaudasta, vaikka hyvin olisin osannut pitämättäkin.


Ohjelmassa oli myös makkaran paistoa. Emme meinanneet malttaa rauhassa sitä odotella...


Meitä on täällä Jyväskylässä muutama appenzelli, joiden omistajat ovat perustaneet meille appekerhon. 11.9 oli kerhomme toinen tapaaminen. Tällä kertaa emännän työkiireet (viime kerralla Tenon matkamme) olivat osallistumiseni esteenä. Harmitti. Onneksi näin Ediä seuraavana päivänä. Meillä oli tosi hauskaa. Kävimme Viitaniemen koirapuistossa ja uiskentelemassa läheisellä rannalla.

perjantai 4. syyskuuta 2009

Teno




Elokuun eka viikko oltiin Tenolla Utsjoella. Siellä oli kivaa, vaikka mä en ymmärtänyt ensin, miksi piti mennä niin kauas. Automatka alkoi tympimään. Mä en jaksanut olla yksin siellä peräkontissa. Onneksi pääsin välillä tyttöjen jalkatilaan. Muiden seurassa oli mukavampi matkustaa ja siellä oli viileämpikin. Tosin ahtaampi paikkahan se oli. Matkalla pysähdyttiin usein. Pidettiin pissa-, juoma- ja uintitaukoja. Sodankylässä käytiin mennen tullen pizzalla. Onneksi minäkin sain hiukan maistiaisia. Mennessä yövyttiin Tyrnävällä ja Rovaniemellä Fannin kotona. No, Fanni tosin ei ollut kotona, kun se oli koko kesän mummulla. Mummu taas oli meidän mukana reissulla. Me muutettiin Fannin emännän tavarat toiseen asuntoon. Kyllä mäkin olin jo ihan sekaisin, mutta jotenkin näin se meni. Tullessa yövyttiin taas Tyrnävällä. Kyllä se välimatka tuntuikin pitkältä.

Meidän Teno-reissu oli lähinnä miesten soutu- ja uistinten uittamisreissu. Mä en aluksi ymmärtänyt, miksi sinne asti piti mennä sitä tekemään. Hienoa siellä tosin oli. Luonto oli jotenkin ihmeellinen. Se maasto ja ne porot! Vesi oli erityisen hyvää ja virkistävää. Tytötkin kävivät välillä veneessä. Minua eivät ottaneet, mutta en mä niin välittänytkään. Minusta sen virtaavan veden kanssa pitää olla erityisen varovainen. Ihmiset kävi uimassakin siinä. Minusta se on tyhmän rohkeaa touhua ja mun pitikin pitää vahtia. Eivät ne tulleet sieltä pois, vaikka mä kuinka komensin.



Muutaman yön jälkeen mä ymmärsin homman jujun. Isäntä ja emäntä tulivat aamulla aikaisin herättämään mökkien nukkujat. Mä en aluksi ymmärtänyt, miksei hiljempaa voinut tulla. Roikottivat kahdeksan kilon lohta mukanaan. Kyllä mullakin lähti viimeisetkin unihiekat silmistä, enkä päästänyt lohta näköpiiristääni, ennen kuin se meni jääkaappiin. Mä sain sitä maistaakin ja kyllä keitetty Jäämeren lohi on sitten hyvää!



Me naisväki tehtiin muutakin, kun kalasteltiin. Yhtenä päivänä käytiin kävelemässä Ellin polku. Se on merkitty kävelyreitti Tenon rantaan. Taisi olla Aittikoski niillä main. Kivat laavut ja muut sinne oli tehty.





Toisena päivänä käytiin Norjan puolella tunturivaelluksella. Molempina päivinä oli helle, mutta onneksi tunturilla mentiin puron vartta melkein koko matka. Ylös kun päästiin, niin mä olin niin läkähdyksissä, että kieli meinasi tippua.



sunnuntai 23. elokuuta 2009

Kesäloma

Kesäloma meni mukavasti, mutta nopeasti. Kesäkuussa olin pitkään mummulla hoidossa. Isäntäperhe ei jäänyt sinne, mutta hauskaa oli. Joka päivä sai leikkiä Fannin kanssa ja Iiriskin kävi siellä kylässä. Kuvia mulla ei ikävä kyllä siitä ole. Kuitenkin oli ihanaa, kun perhe tuli minua hakemaan. Olin tosi onnellinen. Sen jälkeen olemmekin olleet koko ajan yhdessä.


Lomalla me oltiin mökillä, käytiin Savossa ja oltiin ihan vaan kotona. Lasten kanssa on kiva leikkiä pihalla ja terassilla on kiva vaan olla ja löhöillä auringon paisteessa. Välillä kyllä pitää mennä varjoon ja käydä juomassa. Onneksi meillä on järvi lähellä, jotta pääsee uimaan. Mä opin kesällä sen homman. Ensin halusin vain tassuja kastella, mutta nyt mä olen jo aika mestari uimari.





Fanni vietti koko kesän mummun luona. Aina kun me käytiin siellä, meillä oli kivat painileikit. Eka päivä juostiin ihan koko ajan. Toisena pidettiin välillä taukoa. Fanni muutti talveksi taas Rovaniemelle. Toivottavasti nähdään pian.

Arki on välillä aika tylsää. Nyt mä muistan, että keväällä oli vähän samanlaista. Tytöt on päivät koulussa ja monesti lähtevät niiden toisten reppujen kanssa vielä iltapäiväksi johonkin. Heissä on joku kumma haju sen jälkeen, kun tulevat takaisin. Ihan kuin keväällä, kun maa oli vielä jäässä. Mutta eihän jäätä näin kesällä ole missään. Illalla tytöt tekevät läksyjä, eivätkä ehdi aina leikkimään. Minä autan myös joskus niiden teossa.

torstai 18. kesäkuuta 2009

Edi kävi kylässä

Mä näin 9. päivä Edi-veikkaa. Hän tuli meillä käymään, oli tosi kivaa! Ensin Edi ei tuntenut minua. Ärisi mulle kovaa. Tuli pieni haava kuonon päähän. En tiedä muistiko sittenkään, mutta ainakin meillä oli hauskat leikit. Me peuhattiin pari tuntia putkeen. Janokin siinä touhussa tuli. Isäntä antoi meille letkusta vettä. Edillä oli Rosa-"sisko" mukana. Kiva kaveri hänkin, muttei ymmärtänyt mun ja Edin vauhtia. :) Mä olin tosi väsynyt, kun Edi lähti, mutta kivaa oli! Toivottavasti näemme taas pian!






PS. Olen nyt mummun luona. Täällä on lomailemassa myös Fanni-australianpaimenkoira, jonka kanssa meillä on kivat touhut. Käymme mm. koirakoulua! Mutta toivottavasti Iiris käy kylässä...

Kevät meni nopeasti


Ensiksi pahoittelen niille, jotka ovat blogiani käyneet lukemassa. Emäntä on ollut niin paljon reissussa, etten ole päässyt koneelle ja sitten, kun se on kotona, niin istuu niin tiiviisti koneella, etten mä pääse välillä...

Toukokuu meni, hupsista vaan. Mä olen oppinut paljon asioita. Panta kaulassa onkin tosi iloinen asia. Silloin yleensä pääsee johonkin. Osaan pyytää ulos. Silloin tällöin ihmiset ei tajua, että mulla on hätä, niin täytyy päästää sisälle. Matolle on kaikkei paras, kun se imeytyy hyvin. Naapureita tekisi mieli joskus käydä kurkkaamassa, mutta kun meidän ihmiset tulevat niin iloiseksi, kun tulen heidän luo, mukavampi on pysyä omassa pihassa.

Me käydään paljon erilaisissa paikoissa. Mielipaikkani on pieni metsälenkki, jonka päässä on suo. Siellä suolla on kiva vilvoitella. Tosi lämmintä olikin välillä. Olin muuten toukokuussa toisenkin kerran mummulla ja Iiris kävi kylässä. Kuvia mulla ei siitä ikävä kyllä ole. Ikävä juttu mummula käynnissä oli, että sain siellä pissataudin. Koko ajan piti lirittää. Onneksi sain lääkkeet. Olisko se tullut siitä järvestä, kun siellä oli niin kiva uiskennella?

Ennen tekstiä olevassa kuvassa olen Muuramejoella. Isäntä on kova kalamies. Se antaa mullekin kalaa. Nam. Loput kuvat on meidän metsäretkistä. Ainiin, laitan vielä viimeisen kuvan, jossa olen autossa. Se on mun lempipaikka. Kiva päästä aina mukaan!




lauantai 9. toukokuuta 2009

Vappu


Olimme vappuna mummulassa. Automatka oli pitkä, mutta meitä oli vastassa tutut ihmiset, mummu ja vaari, joihin olin tutustunut jo edellisenä viikonloppuna. Ensin minua peloitti olla siellä ulkona. Siellä oli koko ajan erilaisia luonnon ääniä. Päivällä lokit ja joutsenet rääkyivät ja pikkulinnut sirkuttivat. Yöllä kurnuttivat sammakot. Se oli kaameaa. Pissasin mieluummin sisälle. Toisena päivänä äänet eivät enää pelottaneet. Oli kiva juosta pihalla, niin paljon kuin jaksoi, ja väkeä oli sen verran, että aina löytyi rapsuttajia. Näin siellä pienimmän ihmisen, mitä olen koskaan nähnyt. Se pikkutyttö oli siellä vanhempiensa kanssa ja tykkäsi kovasti leikkiä hiekkalaatikossa. Sitten siellä oli vielä kissa! Yritin saada sitä mukaan leikkiin, mutta se ei ymmärtänyt hyvän päälle. Yritin hieroa ystävyyttä myös Viirun syödessä. Menin syömään samasta kupista, vaikka pelotti kovasti. Viiru oli epäkohtelias ja poistui paikalta. Muina kertoina Viiru-kissa ruokittiin pöydällä, enkä saanut tilaisuutta kokeilla yhteisruokailua. Viereisessä talossa asui toinen mummu. Siellä oli mukavat pehmoisen karvaiset matot, muttei minua sinne juurikaan päästetty.


Kaikkein parasta vapussa oli se, että näin Iiris-siskoa! Oli tosi hauska telmiä, niin kuin vanhassa kodissa. On Iiriskin vissiin muuttanut uuteen kotiin. Niitä ihmisiä en ainakaan tuntenut, mutta nyt he tulivat tutuiksi. Ensin painimme yläpihalla ja välillä taistelimme tosissaankin. Sitten menimme rantaan. Minä molskahdin laiturilta veteen. Mitäpä tuosta, vaikka vesi kylmää olikin. Uin rantaan ja paini jatkui. Minä olen siis kuvissa se märempi koira. Meinasi tosin kylmä tulla, kun Iiris lähti. Onneksi emäntä kuivasi minut pyyhkeellä ja menimme sisälle. Kyllä uni maittoi!






Tässä viimeisessä kuvassa on Iiris isäntänsä jaloissa. Toivottavasti näemme taas pian! Ainiin, painoin vappuna tasan seitsemän kiloa. :)