Uutena vuotena oltiin kotona. Ei minua se rakettien paukuttelu häirinnyt. Mutta ei ollut kivaa olla ulkona, kun kaikki katseli vain raketteja, eikä leikkinyt minun kanssa. Menin sisälle.
Tässä on ehtinyt jo olemaan kahdet appekerhon tapaamiset. Tammikuussa olimme jossain pohjois-Jyväskylän metsässä. Siellä oli kivat metsäpolut. Vähän ikävä maku jäi reissusta, kun pojat otteli niin, että veri hangelle roiskui. Tunnustetaan, että minäkin vähän kokeilin Mantaa, mutta sain vain häneltä opetuksen, ettei kimppuun kannata käydä. Taidanpa pitää hänet jatkossa ihan rauhassa.
Viime kerralla olimme eräässä agilityhallissa. Se oli kivaa touhua! Ensin piti odottaa hihnassa, mutta sitten tuli mun vuoro. Mä sain hyppiä esteistä, kulkea puomilla, keinussa ja A-esteessä! Kaikkein hauskinta oli mennä putkesta, kun aina toisessa päässä odotti nakinpala. Vaikeinta oli odottaa paikoillaan käskyä, koska saa lähteä. Se oli erityisen hauska kerta. Vähän jäi harmittamaan, kun Edi oli minulle jostain vihainen. Olisi kiva päästä taas veikan kanssa leikkimään.
Samana viikonloppuna kävimme kävelemässä Rutalahden Koskikaran kierroksella. Kiva, että pääsee välillä uusiin hajuihin ja maisemiin. Jännittäviin paikkoihin välillä minua vievät. Ja lumi on ihanaa! Mä tykkään hyppiä umpihangessa ja kaikkein kivoin leikki on, että mulle heitellään lumipaakkuja ja mä menen niitä hangesta metsästämään. Mä voisin jatkaa sitä vaikka kuinka kauan, mutta emäntä aina sanoo, että nyt riittää ja pitää mennä eteenpäin.
Mä olen käynyt kerran viikossa siellä tottelevaisuuskoulutuksessa emännän kanssa. Mä en vaan millään malttais keskittyä, kun siellä on muita kavereita ja paljon uusia hajuja. Olen niin energiaakin täynnä, kun olen odottanut työpäivän päättymistä. Täytyy minun nyt jaksaa ja auttaa emäntää oppimaan siellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti