Tänään on mun nimpparit! Sain aamulla ison luun ja onnittelut halausten kera. Päivä meni tavalliseen tapaan maaten ja huokaillen, mutta illalla pääsin taas pitkälle metsälenkille.
Me on käyty nyt muutaman kerran harjoituskentällä oppimassa uusia asioita. Siellä on ihan kivaa, mutta tylsää, kun pitää istua niin paljon autossa. Vuorotellen meitä koiria otetaan autosta kokeilemaan, mitä emännät ovat oppineet. Meidän emäntä osaa jo hyvin sen, että jos mä istun nätisti autossa, hän avaa mulle peräluukun. Sitä hän ei ole vielä oppinut, etten mä halua mennä sinne niin pian takaisin.
Hihnassa kävelyäkin opeteltiin. Emäntä ei ole vielä tajunnut sitä, että jos mulla on kiire, mä haluan mennä vauhdilla. Voitteko kuvitella: Hän pysähtyy! Minäpä olen ovela. Ei mun tarvitse kuin katsoa häneen, niin matka jatkuu. Täytyy kulkea hissukseen, ettei hän ala pysähtymään. Ei varmaan kunto riitä vauhtiini. Jos mä kuljen ihan vierellä ja tuijotan häntä koko ajan, niin herkkupaloja tulee solkenaan. Kyllä ihmisiä on sitten helppo kouluttaa käyttäytymään haluamallani tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti